Kristosofia, uskonnollis-filosofinen elämänymmärrys

Kristosofian moraalisena perustana on Vuorisaarna sekä filosofis-metafyysillisenä perustana H. P. Blavatskyn julistama teosofinen sanoma.

Kristosofian peruskirjallisuuden muodostavat Pekka Ervastin, J. R. Hannulan ja Väinö Lehtosen tuotanto, yhteensä yli 200 kirjaa tai vihkosta sekä suuri määrä lehtiartikkeleita.

Teosofia

H. P. Blavatskyn julistaman teosofisen sanoman opetuksista mainittakoon:

Karma, syyn ja seurauksen laki. Olemme vastuussa teoistamme ja tekemättä jättämisistämme.

Jälleensyntymä. Kuoltuamme aivan kuin vajoamme "ominaispainoamme" vastaavaan helvetti-, manala- tai tuonelatilaan ja puhdistuessamme kohoamme kuin ylöspäin kohti taivastiloja ja valoa. Persoonallisen taivastilan päätyttyä se parhain, jonka yli kuolemalla ei ole valtaa, yhtyy korkeampaan minään, joka synnyttää uuden persoonallisuuden uudelle opintomatkalle maiselle tasolle.

    – – Karma ja jälleensyntymä mahdollistavat jatkuvan kehittymisen ihmisyydessä.

Mestarius. Emme ole maailman napoja. Ahkerimmat meistä ovat kasvaneet Elämän koulussa ihmisyyden Mestareiksi. Mainitaan sellaisia nimiä kuin Zarathustra, Pythagoras, Gautama Buddha, Jeesus, Väinämöinen...

Veljeys. Olemme jumalsyntyisiä henkiolentoja, samasta Isästä syntyneitä ja niin ollen veljiä.

Väinö Lehtonen: Kehityksen virta, ote kirjan alkusanoista

Kristosofia

Pekka Ervast on kirjassaan Vuorisaarna esittänyt kristosofian perustan ja mm. kirjassaan Suuret uskonnot tuonut esiin parhaimman aiemmista suurimmista uskonnoista. Hän on valaissut kristinuskoa, Kristus-kysymystä ja Jeesus Kristuksen asemaa henkisen elämän hierarkioissa useissa kirjoissaan, tässä esimerkkinä kirja Jeesuksen salakoulu. Osa Pekka Ervastin teoksista on julkaistu sisällön osalta näköispainoksina ja niitä on esitelty täällä.

J. R. Hannulan ja Väinö Lehtosen kirjallisuus tukeutuu kaikilta osin niihin linjoihin, jotka Pekka Ervast avasi.

Kristosofiassa esitetään, että ajallamme on julistettu uusi uskonto, Isän uskonto, jonka sisältöön voi perehtyä Pekka Ervastin kirjoista. Uusi uskonto on samalla kuin kaikkien aiempien suurimpien uskontojen synteesi, sillä Pekka Ervast on tuonut niistä esiin ko. uskonnon perustajan alkuperäiset opetukset – niiden parhaimman sisällön. Kenenkään ei tarvitse kristosofiaan perehtyessään luopua omasta uskonnostaan, vaan tehdä totta oman uskontonsa parhaista piirteistä.

Uuden uskonnon synty ei ole uskon asia, vaan sen sisältöä tulee tutkia kristosofisen tietouden valossa niin, että sen opetukset ja käytäntö avautuvat ymmärrykselle.

Kirjailija J. R. Hannula selvittää mm. kirjoissaan Vuorisaarnan oppilaan näkökulmaasta I–V ja Syntynyttä maailmanuskontoa, että Gautama Buddhassa jumaluus, Kristus ilmeni ihmiskunnassa järkenä, sitten Jeesus Kristus elävöitti järkeä rakkaudella ja Pekka Ervast ilmensi jumaluutta, Kristusta, Isää näiden lisäksi tekoina, joita ohjaa hyvä tahto. Kristillistä terminologiaa käyttäen totuuden Pyhä Henki, Poika ja Isä – kalevalaisittain Ilmarinen, Lemminkäinen ja Väinämöinen – järki, rakkaus ja hyvä tahto ovat saaneet syvimmän ilmauksensa ja kiinnekohdan maan päällä.

Kristosofian elämänohjeet, moraali

Kristosofiassa ymmärretään, että Vuorisaarnan elämänohjeet (Matteuksen evankeliumin luvut 5–7) ovat tarkoitetut toteutettavaksi jokapäiväisessä käytännön elämässä.

Pekka Ervast on muotoillut kirjassaan Vuorisaarna vuorisaarnan käskyt uudelleen ja ne kuuluvat:
– älä suutu
– älä ajatuksissasikaan ole epäpuhdas
– älä vanno
– älä ole pahaa vastaan
– älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä

Käskyjen myönteiset puolet ovat: hyvyys, puhtaus, totuus, rauha ja rakkaus.
Lähtökohtana kristosofiassa on Vuorisaarnan IV käsky: älä ole pahaa vastaan.

Kristosofia ja käytäntö

Kristosofiassa ymmärretään uskontojen olevan kuin oksia samasta puusta. Kaikissa uskonnoissa etsitään elämän alkulähdettä, Jumalaa, Kristusta. Uskonnot ovat alkuperäisessä puhtaudessaan ollessaan opastaneet aikalaisiaan elämään vallitsevia oloja inhimillisemmin. Kristosofisessa tietoudessa käsitellään mm. hindulaisuutta, parsilaisuutta, Egyptin ja Kreikan mysteerioita, Kabbalaa, Kalevalaa eli muinaisuskontoamme, islamilaisuutta, buddhalaisuutta... kuin myös kristinuskoa sellaisena, millaisena se tuli julki Jeesus Kristuksen suun kautta, siis hänen opetuksissaan.

Uskonnot ovat ilmeisesti poikkeuksetta madaltuneet käsissämme jopa alkuperän vastakohdiksi. On pidetty helpompana muuttaa opetuksia kuin itseään. Esimerkiksi kristikunta tukeutuu Jeesus Kristuksen opetusten asemasta Mooseksen opetuksiin, eikä noudata edes Mooseksen selkeääkin selkeämpää käskyä: älä tapa. Kristinuskoa on levitetty miekoin ja keihäin ja ns. kristityt valtiot käyvät sotia, tappavat. Kristitty on hän, joka toteuttaa Jeesus Kristuksen antamia elämänohjeita, sotavarustelujen kyseessä ollen esim. seuraavaa: "älkää ensinkään vannoko" (Matt. 5:34) ja "rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat" (Matt. 5:44).

Kristosofia on Vuorisaarnan opetusten mukaisesti aseeton. Sota on luonnottomuus, josta jo vihdoin olisi kyettävä luopumaan. Kristosofiassa pyrkimyksenä on kasvaa ihmisyydessä. Ei taistellen, vaan voittaen – voittaa paha hyvällä aivan jokapäiväisessä käytännön elämässä.

Kristosofiassa ei tavoitella yliaistillisia kykyjä, "ihmeitä", vaan pyritään pitämään jalat tukevasti maassa. Kun kasvaa ihmisyydessä ja jos sitten ns. yliluonnollisia kykyjä ilmaantuu, osaa niitä hallita ja käyttää.

Kristosofiassa pyritään suhtautumaan asioihin järkevästi, todellisuuden taju säilyttäen ja oppimaan virheistä. Esitetyn tulee olla vähintäänkin johdonmukaista. Sokea usko on kristosofialle vierasta. Kaikkia asioita saa ja tuleekin ajatella. Virheellisiä näkökantoja ja tekoja käsitellään totuuden ja valheen tasolla, perustellen, ja jätetään henkilöt rauhaan. Asiat esitetään kuin ilmaan, jolloin kukin on vapaa omaksumaan niistä parhaiksi katsomansa.