Kristosofiassa selvitetään, että eri uskonnot ovat lähtöisin yhdestä ja samasta jumaluudesta. Ne ovat valaisseet asioita syvenevästi sitä mukaa, kun vastaanottajien ymmärrys on karttunut ja moraalinen ryhti suoristunut.
Kaikki suurimmat uskonnot ovat alkuperäisessä puhtaudessa ollessaan ohjanneet aikalaisiaan elämään vallitsevia oloja paremmin.
Materialistis-tieteelliset näkökannat ilmoittavat, ja joita näkemyksiä ns. kristinusko tukenee, että "pakanauskonnot" ovat syntyneet pelkotiloista. On pelätty esim. ukkosta ja aneltu apua. Jos näin olisi, olisi kukin uskonto järkevöitynyt ja inhimillistynyt sitä mukaa, kun sen vaikutusalueella olevat ovat valistuneet. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan uskontojen opetukset ovat madaltuneet ajan myötä alkuperästään jopa vastakohdikseen. On pidetty helpompana muuttaa opetuksia kuin itseään. Tästä voi päätellä, että uskontojen julistajat ovat olleet aikalaisiaan edellä olevia viisaita ihmisiä.
Sanotaan, että totuus on suvaitsematon. Ehkä totuus ei ole suvaitsevainen eikä suvaitsematon. Se vaan on mitä on. Me olemme "totuuksinemme" suvaitsemattomia.
Mikäli kristikunnassa ymmärrettäisiin, että viisautta on ollut saatavilla kautta aikojen, kasvaisimme ainakin suvaitsevaisuudessa. Oppisimme muiden uskontojen opetusten arvostamisen tuloksena ymmärtämään paremmin myös kristinuskon julistajan, Jeesus Kristuksen opetuksia ja elämää. Ei hän julistamaansa uskontoa ilman varaan rakentanut, vaan aiempien laskemalle perustalle.
Väinö Lehtonen: Kehityksen virta, ote luvusta Uskonnot ja henkiset liikkeet.