Mestarius, ihmisyyden taitajat, ihmisyyden Mestarit

Mestarius ammattikunnissa

Ammattikunnissa oli käytössä jako: oppipoika, kisälli, Mestari.

Oppipoika nouti toisilta ammattikunnilta tilattuja tarvikkeita verstaalle, toimitti valmiita tuotteita asiakkaille, järjesteli työvälineitä paikoilleen, siivosi verstaan... Näin hän tutustui tulevassa ammatissaan käytettäviin raaka-aineisiin, työvälineisiin ja työtiloihin sekä asiakkaisiin ja tavaran toimittajiin.

Kisälli teki Mestarin ohjauksessa tuotteita, aluksi yksinkertaisempia ja taitojen karttuessa yhä vaativampia. Hän oppi työtä tehden ja kypsyi itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi. Työ tekee Mestarin.

Mestari hallitsi ammattikuntansa salat, niin työtiloihin, taloudenhoitoon, henkilökuntaan, raaka-aineisiin, työvälineisiin, työmenetelmiin kuin asiakaskuntaan ja tavaran toimittajiin liittyvät, sekä omasi tietysti taidon tehdä tuotteita ja opettaa kisällejä niitä tekemään.

Mestarius kristosofiassa

Kristosofiassa Mestari-sanalla tarkoitetaan ihmisyyden Mestareita, ihmisyyden taitajia. Kyse ei ole kielineroista, matemaatikoista, taiteilijoista, huippu-urheilijoista... Kyse on ihmisyyden Mestareista. He ovat kasvaneet ponnistustensa tuloksena ihmisyyden taitajiksi.

Kristosofiassa mainitaan mestariuden yhteydessä sellaisia nimiä kuin Krishna, Zarathustra, Pythagoras, Elias, Mooses, Orfeus, Lao-Tse, Gautama Buddha, teosofisen liikkeen alkuunpanijat Moorja ja Koot-Hoom, Jeesus Kristus, Väinämöinen, Pekka Ervast, J. R. Hannula, Väinö Lehtonen. He ovat Mestareita ihmisyyden työsaralla, joka toteamus ei ole sokeaa eikä näkevää henkilöpalvontaa, vaan on todettavissa heidän opetuksistaan.