Käsitettä Kristus on luonnehdittu sanoilla Isän luoma ja ylläpitämä elävä kuva täydellisestä ihmisestä. Tai: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on." (Joh. 1:1–3.)
Maailmaa ei luotu Jeesus Nasaretilaisen kautta, hän eli myöhemmin. Hänen nimeensä on liitetty hänen henkisen kokemuksensa, Jordan-kaste kokemuksensa "laatua" ilmaiseva sana Kristus, voideltu.
Elämä ei ole sattumanvaraista eikä mielivaltaista, vaan suunnitelmallista. Sattumaa ei ole löydetty mistään, sillä aina on ensin syy ja sitten seuraus. Siitä Isän suunnitelmasta, johon maailmankaikkeus asukkaineen pyrkii, käytetään nimitystä kosmillinen Kristus. Tällöin myös ihminen on kasvamassa Kristuksen kaltaiseen täydellisyyteen.
Kristuksen "ominaisuudet" on esitetty sanallisessa asussa Vuorisaarnassa. Autuuden julistuksissa opastetaan oikeamielisyyteen, sydämen puhtauteen, armeliaisuuteen, lempeään rauhan raknetamiseen. Käskyissä esitetään vältettäviä tekoja, ne kuuluvat Pekka Ervastin uudelleen muotoilemina: älä suutu, älä ajatuksissasikaan ole epäpuhdas, älä vanno, älä ole pahaa vastaan sekä: älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä. Käskyjen myönteiset puolet ovat: hyvyys, puhtaus, totuus, rauha ja rakkaus.
Väinö Lehtonen: Kehityksen virta, ote luvusta Uskonnot ja henkiset liikkeet
Kristuksen lähestyminen ja saapuminen päivätajunnan ulottuville on tapahtunut vaiheittain:
– Vanhan liiton profeetat saivat kosketusta Kristukseen transsitiloissa ja he toivat kokemuksistaan muistitiedon päivätajuntaansa. Tyypillistä heidän toiminnassaan oli ankara totuuden vaatimus niin itseä kuin toisia kohtaan.
– Gautama Buddha osasi vetää Kristuksen järkenä päivätajuntaansa ja näin ihmiskunnan ulottuville. Buddha näki kärsimysten syyn, elämänhalun, joka ilmeni himona, ja hän jäi opastamaan meitä löytämäänsä valoon. Buddha opasti luopumaan himosta ja sen synnyttämistä vääristä teoista, sekä lunastamaan karmaansa ja elävöittämään tunteitaan säälillä. Buddhaa on sanottu säälin herraksi.
– Jeesus Nasaretilainen toi Kristuksen Jordan-kasteessaan päivätajuntaansa rakkautena, uudenlaisena luovana "elämänhaluna", jolloin järkevyys ja sääli saivat uutta sisältöä. Kun Buddha painotti luopumista, sanoisiko passiivisuutta pahalle, niin Jeesus Kristuksen saavutuksessa tuli aktiivis-rakentavia mahdollisuuksia hallita ja käyttää tuota luonnon suurta luovaa voimaa, elämänhalua. Osaamme nyt ajatella aivojen ohella myös sydämellä, olla sydämellisiä.
– Kristosofisen työn uranuurtaja J. R. Hannula perustelee kirjoissaan seikkaperäisesti, että Pekka Ervast ilmensi jumaluutta järjen ja rakkauden lisäksi myös hyvänä tahtona. Hän toi Kristuksen ja Isän tekojen tasolle. Kun järki ja tunne ovat tasapainossa, muotoutuvat teotkin niiden mukaisiksi, hyvää tahtoviksi.
Jumaluuden kolminaisuus: Pyhä Henki, Poika ja Isä – järki, rakkaus, hyvä tahto – ovat saavuttaneet ainakin mahdollisuuksina kiinnekohdan kemiallis-fyysillisellä tekojen tasolla maan päällä niissä töissä ja toimissa, joissa aherramme.