On syy, jonka alku on tuntemattomuudessa, ja sitten seuraus, josta taas lähtee uusi syy. Syy aiheuttaa kaltaisensa seurauksen. Sattumaa ei ole löydetty mistään. Paha lisääntyy pahaa tekemällä, hyvä hyvää tekemällä. Jo kalevalaiset esi-isämme ymmärsivät, että: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Jeesus ilmaisi karman lain toiminnan seuraavaan tapaan: Mitä kylvät, sitä niität; millä mitalla mittaat, sillä sinullekin mitataan. Kun haluamme niittää esim. ruista, kylvämme ruista emmekä naurista. Tai: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Älkää vedotko kostoon. Olette vastuussa teoistanne.
Olemme ansainneet kohtalomme. Tekojaan korjatessaan oppii aina jotain – jos ei muuta, niin välttämään virheiden toistoa. Onnistuneet ratkaisut herkistävät mieltä uusiin onnistuneisiin ratkaisuihin.
Väinö Lehtonen: Kehityksen virta, ote luvusta Jälleensyntyminen ja karma.
Syyn ja seurauksen laki on toiminut periaatteella: Jumala kostaa "isien" (aiempien ruumistusten) tekemän vääryyden kolmanteen ja neljänteen polveen, sekä on laupias tuhansiin polviin niille, jotka käskynsä pitävät. Tämä on Vanhan testamentin jumalan toimintatapa. Olemme omineet tuon jumalan oikeudet itsellemme ja toimineet samalla periaatteella – olematta edes laupeita.
Väärin tekijä kohtaa tekojensa seuraukset ja vapautuu niistä, kun korjaa aiheuttamansa pahan eli lunastaa karmaansa. Olemme vanhatestamentillisen jumalan ohjauksessa ollessamme kuin velkavankeudessa, jolloin ei ole edes mahdollisuutta maksaa velkoja – on vain kärsittävä. Silmä silmästä, hammas hanmpaasta ja koston kierre jatkuu. Molemmat kärsivät, sekä velallinen että velkoja, eikä velka edes lyhene, vaan saattaa lisääntyä.
Karma on lunastettava, virheet on korjattava. Kuvitelmat sijaissovituksesta ovat kuvitelmia. Golgatalla teloitettiin viisas ja inhimillinen Opettaja, siellä tehtiin pappisjuonittelun, väärän valan vannojien ja kansan kiihotuksen keinoin oikeusmurha. Ei sellainen teko meitä mistään pelasta.
Karman toimintaan on Uuden liiton myötä tullut kuin uusi ulottuvuus, lempeys ja anteeksianto, sillä voimme nyt voittaa karmaa ottamalla ohjia itsetietoisemmin omiin käsiin ja ponnistella oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti kohti ihmisyyttä. Voimme lunastaa karmaa siten, että teemme niin paljon hyvää, kuin mitä olemme pahaa tehneet. Saamme kuin maksuaikaa ja maksamme velkoja niillä varoilla, joita työllä ansaitsemme.
Epäoikeudenmukaisilta tuntuvat kohtalot voi ymmärtää oikeustajua tyydyttävästi vain karman ja jälleensyntymän avulla. Olemme punoneet jälleensyntymien kuluessa itse kohtalomme langat ja niihin solmut. Jumala, jota Jeesus vertasi aurinkoon, ei piinaa ketään. Ei Jumala ole piru. Jumala ei ole ennalta määrännyt ketään syntymään katuojaan, teljetäkseen hänet sieltä joko suoraan (ilman jonkun kristityn suorittamaa hätäkastetta?!?) tai vaikeuksia täynnä olevan elämän päätyttyä ylläpitämäänsä ikuiseen helvettiin häntä siellä kiusatakseen.
Jumala on rakkaus. Jumala sallii meidän toimia vapaasti karman (ja muiden luonnon lakien) rajoissa niin, että kasvaisimme oikeiksi itsenäiseksi ihmisiksi. Kun availemme kohtalomme langoissa olevia solmuja kunnioittaen omien vaikeuksiemme keskellä ollen jokaisen ihmisarvoa, rakennamme samalla inhimillisempää tulevaisuutta, niin omaa kuin toisten.
Voin vapautua karman kierteestä siten, että en tee väärin vaan oikein, ja annan itseeni kohdistuneet väärät teot anteeksi – toisin sanoen: en vetoa kostoon. En vaadi väärin tekijää tilille ja siten sido itseäni hänen tekoonsa. Anteeksiantoni ei luonnollisestikaan vapauta häntä tekojensa seurauksista, vaan minut kostosta.
Kun itse olen tehnyt väärin ja pyydän häneltä, jolle olen väärin tehnyt, anteeksi, ja jos saan häneltä anteeksi, niin silloin väärä tekoni on kuitattu eikä karmalla ole siihen enää mitään sananvaltaa.